<< Paluu artikkeliluetteloon

Aapo Pääkkö, julkaistu Ratkes lehdessä numero 3/2004

Rakkaus ja dialogisuus asiakastyössä

Kesä- ja heinäkuun vaihteessa kuluneena kesänä järjestettiin jälleen innostuksen ja jakamisen Safari Eestissä, tällä kertaa Toilan kylpylässä. Oulun ratkeslaisten onnistuneesti yhteistyössä Liisi Ottiksen kanssa järjestämä Safari oli järjestyksessä viides yhteistoiminnallinen koulutus- ja verkostoitumistapahtuma, jossa veljeskansojen voimavarasuuntautuneesta työstä kiinnostunut ammattiväki kohtasi. Safarilla osallistujat kuulivat toinen toistensa luentoja, lisäksi keskusteltiin ja työstettiin monenlaisia ideoita. Virityksissä, illanvietoissa ja välipaloina jaettiin tunnelmia ja ajatuksia keskustelemalla ja tarinateatterin keinoin. Tarinateatterin henkilökohtaisissa tarinoissa jaettiin rakkauden ja luopumisen sekä uuden aloittamisen kokemuksia koskettavalla tavalla. Matkalla syntyi vahva yhteyden ja jakamisen henki, joka mahdollisti niin yksityiselämän kuin ammatillistesti tärkeiden asioiden turvallisen ja antoisan yhdessä pohtimisen. Kiitokset vielä kaikille järjestäjille ja mukanaolijoille inspiroivasta matkasta.

Seuraavassa jutussa on yksi poiminta kesän 2004 Safarin perinteisen runsaasta ja monipuolisesta annista, se olisi ansainnut laajempaakin esittelyä. Perheterapeutti ja terapiakouluttaja Pekka Holm puhui rakkauden- ja sisäisen dialogin merkityksestä asiakastyössä. Esitykseensä hän oli koonnut omia ja toisten ajatuksia kyseisestä aiheesta, joten otan myös vapauden lisätä muutamia omia aatoksiani joukkoon.

Keskustelutyö ja rakkaus
Hoito-, kasvatus- ja terapiatyön puhekulttuurissa rakkaudelle on keksitty useita vastineita ja ne etäännyttävät ajatuksemme rakkaudesta. Tällaisina vastineina on käytetty mm. varhaista vuorovaikutussuhdetta, kiintymyssuhdetta tai parisuhdetta. Ihmisenä oleminen edellyttää yhteydessä toisiin olemista. Me olemme kasvaneet ihmisyyteen suhteessa toisiin ihmisiin ja tässä suhteessa toisiin määrittelemme jatkuvasti uudelleen ja uudelleen itseämme ja sitä mitä koemme olevamme. Henkisen- ja sosiaalisen hyvinvoinnin kannalta rakkaus on tärkeä asia. Jos jokaisella ihmisellä olisi ainakin kaksi ihmistä, joita rakastaa ja joilta saisi vastarakkautta, ihmisten arkinen hyvinvointi olisi nykyistä paljon vahvempaa ja yleisempää.

Rakkaus ja se kuinka siitä puhutaan on inhimillisen kulttuurin tuote. Rakkaus on jokaiselle henkilökohtainen tunne ja siihen liittyvät merkitykset ovat erilaisia. Näihin henkilökohtaisiin merkityksiin ja tarinoihin sisältyy vahvaa voimaa, joka liittää meidät itsellemme tärkeisiin suhteisiin, ihmisiin ja itseemme. Esimerkkinä tästä kuulimme kolme tarinaa, joissa suhde omiin vanhempiin tai lapsiin oli merkittävä. Pekka Holm kertoi kysyvänsä usein vanhemmilta terapiatilanteessa kuinka synnytys aikoinaan sujui. Tämän teeman tiimoilta hän kyselee millaisia tuntemuksia ja ajatuksia vastasyntyneen lapsen saaminen rinnoille äidissä herätti tai miltä vastasyntyneen isästä tuntui, kun hän sai lapsensa ensikertaa syliinsä. Menneisyyden vahvojen välittämisentunteiden elävöittäminen ja jakaminen vaikkapa murrosikäisen nuoren kanssa voi antaa uutta voimaa nykyhetken haasteista selviämiseen. Pekka kertoi tarinan alle kaksivuotiaana orvoksi jääneestä pikkupojasta, joka halusi koulunkäynnin aloitettuaan kuolla päästäkseen vanhempiensa luokse. Yhteys vanhempien- ja perheen tarinaan syntyi pojalle toisella paikkakunnalla asuvilta sukulaisilta kuultujen tarinoiden ja heidän antamiensa muistoesineiden välityksellä. Omien vanhempien rakkauden voima välittyi tuolle pienelle pojalle vielä vanhempien kuoleman jälkeen ja kantoi häntä siitä eteenpäin. Elämäntarinamme alkaa jo ennen syntymäämme ja jatkuu kuolemamme jälkeen vaikuttaen myös jälkeemme jääviin. Safarilla tästä teemasta kertoi myös Jussi Pietikäinen elämää ja terapiatyötä sateenkaarimetaforan kautta luotsaavassa esityksessään.

Dialogisuuden kahdeksan teemaa
Pekka Holm käsitteli esityksensä toisessa osassa dialogiosuutta taitona. Tämä taito koostuu useista eri osataidoista ja asenteista. Ensimmäisenä teemana Pekka Holm puhui keskusteluilmapiirin luomisesta. Hyvän keskusteluilmapiirin rakennusosia ovat riittävä käytettävissä oleva aika ja kiireettömyyden tuntu, jotka antavat tilaa sekä sisäisen- että ulkoisen dialogin syntyyn. Turvallisen keskustelutilan rakentaminen on ainakin yhtä tärkeää kuin kiireettömyys. Turvallisessa ilmapiirissä voi ottaa esiin vaikeiksi kokemiaan asioita. Ilman turvallisuuttta ja luottamusta työskentely ei etene sujuvasti.

Toinen näistä teemoista on polyfonia. Muusikot puhuvat polyfoniasta tarkoittaen monien melodioiden samanaikaista sointia. Moniäänisyyden kuuleminen, tilan antaminen erilaisille suuntautumistavoille ja äänille keskustelussa avaa mahdollisuuksien maisemaa syventäen ja laajentaen työskentelytilaa. Ammattikuuntelijan tulee pystyä kuulemaan mitä toinen ihminen sanoo ja samanaikaisesti kuulla millaisia tunteita ja millaista sisäistä puhetta hänessä itsessä herää. Keskustelukumppanin kuuntelemisessa on tärkeää keskittyä samanaikaisesti sanoihin, merkityksiin ja tunteisiin.

Kolmanneksi on tärkeää miettiä onko se, mitä itsessä työntekijänä ja ihmisenä herää, kytköksissä siihen mitä keskustelukumppani on sanonut. Pekan mukaan jokaisella ihmisellä on oikeus määritellä itse omat tunteensa ja niihin liittyvät merkitykset. Kun terapeutissa herää tunteita keskustelun pohjalta, on hänen syytä kysyä itseltään - omassa sisäisessä puheessaan - onko juuri nyt oikea aika ja paikka näiden tunteiden ja ajatusten tulla esiin. Työntekijän sisäistä puhetta voi käyttää keskustelussa keskustelukumppania arvostavalla tavalla. Työntekijä voi kertoa sensitiivisesti keskustelukumppanille millaisia ajatuksia tämän kertomus hänessä herätti ja kysyä mitä tällaiset työntekijän ajatukset keskustelukumppanissa vuorostaan herättävät.

Itsetuntemuksen tärkeys
Neljänneksi keskustelutyön ammattilaisen on hyvä tuntea itsensä, oman maailmankuvansa rajat ja ennakkoluulonsa. Usein ennakkoluulomme ovat normatiivisia arkiuskomuksia siitä, mikä on hyvää tai haitallista ihmisille. Oman kokemus- ja arvomaailmamme ulkopuolella on mielekkäitä meille vieraita tapoja elää ja ratkaista ongelmia. Jos annamme omien uskomustemme liiaksi ohjata työskentelyämme keskustelukumppanimme ei tule kuulluksi.
Viidentenä teemana on kyky erottaa sisäinen- ja ulkoinen dialogi. Dialogissa keskustelun molemmilla osapuolilla on sekä sisäistä-, ajatuksissa tapahtuvaa, että ulkoista puhetta ja nämä sisäiset ja ulkoiset äänettömät ja ääneen lausutut puheenvuorot ovat jatkuvassa vastavuoroisessa suhteessa toisiinsa. Työntekijän puheen sisällön tulee seurata keskustelukumppanin ulkoista puhetta ja olla kytköksissä siihen. Työntekijän on hyvä pitää mielessään kysymys siitä, että syntyykö hänen sisäinen dialoginsa käynnissä olevasta ulkoisesta dialogista vaiko hänen omista asenteistaan ja elämänkokemuksestaan.
Kuudentena teemana Pekka Holm puhui epävarmuuden ja ahdistuksen sietämisestä. Ollessamme epävarmoja keskustelun suunnasta tai lopputuloksesta kuuntelemme tarkemmin ja olemme vahvemmin läsnä keskustelutilanteessa. Liiallinen varmuus tappaa herkkyyden ja kyvyn reagoida keskustelukumppanin tarinaan, se saattaa aiheuttaa niin kovaäänistä sisäistä puhetta ettei ulkoista dialogia enää kuule kunnolla. Tämä voi johtaa siihen, että keskustelukumppani ei tule kuulluksi, vaan ainoastaan arvioiduksi suhteessa työntekijän omaan näkemykseen. Toisaalta epävarmuus ei saa johtaa työntekijän toimintakyvyn kapenemiseen saatikka sen menettämiseen kokonaan. Herkkyyden säilyttäminen on oleellista työn kannalta ja se sisältää samanaikaisesti mahdollisuuden joutua tilanteeseen, jossa omat käsitykset asiakkaasta ja hänen tilanteestaan tai jopa maailmasta muuttuvat. Pekka Holmin mukaan olemme todennäköisesti niin kauan oikealla alalla, kun ihmisten elämisen kysymykset ja tarinat liikuttavat meitä.

Luottamus, toiveikkuus, voimavarat ja eettisyys
Seitsemäntenä teemana dialogisuuden taidoissa on luottamuksen ja toivon ylläpitäminen. Toiveikkuuden ylläpitämisellä ja mahdollisuuksien näkemisellä on keskeinen merkitys keskustelutyön vaikuttavuudessa. On tärkeää luottaa ihmisten ja heidän lähiverkostojensa voimavaroihin. Keskustelukumppanin ja hänen verkostojensa voimavarojen kartoittaminen ja mahdollisuuksien tutkiminen auttaa häntä elävöittämään ja vahvistamaan muutoksessa tarvittavia käsityksiä itsestä ja todellisuudesta.

Kahdeksas ja viimeinen teema on ammattityöntekijän kurinalaisuus ja eettisyys. Keskustelutyössä tulee kunnioittaa lakeja ja hyviä tapoja. Hyvät tavat ja huomaavaisuus tapaamisissa luovat luottamusta ja vahvistavat työskentelytilaa. Yhteiskunnalliset asiat vaikuttavat ihmisten elämään, mutta niitä ei saa tuoda terapiaan. Yhteiskunnallisten epäoikeudenmukaisuuksien korjaamisyritykset terapiatyössä voivat johtaa keskustelukumppanin epäoikeudenmukaiseen kohteluun tai perusteettoman toiveikkuuden heräämiseen terapiasuhteessa. Vuorovaikutuksen ammattilaisen on hyvä erottaa mihin voi vaikuttaa ja mihin ei. Et voi muuttaa keskustelukumppaniasi, tai maailmaa jossa hän elää, mutta voit luvan saatuasi haastaa häntä miettimään ajattelu- ja toimintatapojaan ja niitä asioita, jotka ovat muutettavissa.

<< Paluu artikkeliluetteloon